Pohdintaa projektista... Ja kuvia ultrasta!

Jo pentuprojektin alussa yritin kovasti imeä tietoa kaikesta mahollisesta asiaan liittyen. Ainutlaatuinen tilaisuus kyseessä, joka luultavasti tulee olemaan myös ensimmäinen ja viimeinen kerta. Näinollen infoa paljon, lippulappusia netistä tulostaen ja kaiken huomioon ottaen uskon lopputuloksen olevan hyvä.

Toisaalta sana projekti kuulostaa tässä yhteydessä omaan korvaan ainakin liian tehdyltä. Korvaavaa sanaa en vielä oo keksiny, joten käytetään silti sitä. Minä en pentuja rahan takia teetä. Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin rahaa en säästele asian suhteen. Tuli pentuja ja tappiota kuinka paljon tahansa. Mun koirani ei ole mulle rahantekokone.
Kun tämä "projekti" kerran aloitetaan, niin tehdään se kunnolla loppuun. Mulle Ronja ainakin on yks maailman tärkeimmistä. Enkä halua sen terveyttä vaarantaa taikotahallaan, vaan mm. pyrin antamaan sille odotusajalla ja sen jälkeen laadukasta ruokaa ja huolehtia sen liikunnasta. Kovin mielellään se ei enää väkisin liiku, mutta edetään sen ehdoilla.

Ultrassa näkyi selvästi 3 pentua... Entäpä jos niitä on enempi? Entä jos tulee jotain ongelmia mun olleen siinä uskossa, että niitä on tulossa vaan se kolme. Onneks asiaan on ratkaisu.
Röntgen. Alussa epäilin kovin sen turvallisuutta. Mutta eräs tuttu otti rotikastaan kuvat ja ell lääkärillä sanottiin sen olevan ihan turvallista.
Hinta on aika suolainen päälle 80€. Mutta pieni hinta siihen nähden, että jotain komplikaatioita tulee 3 pennun uskossa. Muutama päivä ultran jälkeen pohdiskeltuani oon päättäny Ronjan käyttää niissä kuvissa. Saapahan taatun tiedon pentueen koosta. Tietää mitä oottaa saapuvaksi ja hakeutua hoitoon jos lukumäärä ei täsmää ja synnytys ei hoidu kuten kuuluisi hoitua.

Jossain vaiheessa teen välilehden "projektista", jonne listaan menneet kulut ja muutenkin odotusajan kulkua.

Pää on niin täynnä tietoa ja asioita pennutukseen liittyen mitä ei välttämättä fiksumpikaan tietäisi. Joten ihmettelen suuresti sellaisia pennuttajia, jotka antaa asioiden mennä omalla painollaan. Lähinnä siis omaan tilanteeseen verrattavia ihmisiä. Tää vaatii loppupeleissä paljon aikaa, rahaa ja vaivaa. Eläimet, jotka on täysin meiän armoilla kuuluu mielestäni saaha sellaista hoitoa ja kohtelua, jonka ne ansaitsee. Ne kun ei omistajiaan voi valita.

Yhdestä asiasta olen melko varma.
Siitä, että Ronja on mun koirana onnellinen.